VALTIOLLA ON OIKEUS OMISTAA OMAISUUTTA
Viimeisten vuosien aikana valtaosa suomalaisista valtionyhtiöistä on joko myyty tai valtion omistus on jäänyt vähemmistölle. Koko valtion omistajajuuteen ollaan suhtauduttu kuin pahimpaan pahaan, nähty se milloin kilpailua rajoittavana asiana , milloin sosialismin peikkona ja milloin minäkin. on silmiinpistävän erikoinen tilanne että valtion omistaja-oikeutuksesta ollaan pitkälle luovuttu politiikan puolella riippumatta siitä, kuka on vuoroinkin ollut vallassa. Kuinka on mahdollista, että kansallinen ylpeydenaihe on jäänyt pois politiikan prioriteettilistalta? Misseä vaiheessa suomen valtion pitkä ja perinteikäs omaisuus muuttui häpeäksi?
Suomessa on aina ollut vahvoja päätoimialoja teollisuuden puolella: Paperi- ja metsäteollisuus, suomalainen maailmankuulu telakkateollisuus. Huonompinakin aikoina ne ovat olleet valtion pysyvää omaisuutta ja tulojen lähde. Vanha taloudellinen viisaus on aina kuulunut, ettei hyvää kannata huonona aikan myydä. Tämän pitäisi olla ohjenuorana vallankäytössä myös valtiontalouden suunnalla.
Samaan aikaan kun valtion omistusosuus on pudonnut on myös kyseisten pääalojen omavaraisuus-aste tippunut samassa suhteessa. Päätuotantoaloilla, joista suomi on saanut suurimmat ulkomaantulonsa, riippuvaisuus ulkomaisista toimittajista on lisääntynyt yli turvallisen rajan. Olipa kyseessä kirjoituspaperi tai sairaalatarvikkeet, pitäisi valtiolla olla monipuolinen omavarainen tuotanto näissä jokapäivän tavararoissa ja tuotteissa.
Puhutaan maailman muuttumisesta ja siitä, että suomen pitää seurata aikaansa.
kysymys kuuluu: kenen aikaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti